Blogit.fi on huono ja laginen, en jaksa kirjoittaa tällä enää.
Uusia päivityksiä alkaa tulemaan jonkin ajan kuluttua osoitteeseen
http://disaprovedscandybox.blogspot.com/
Pitäkää lippu korkealla,
♥: Minty.
Heräsin tänään taas vaiheeksi joskus kahdeksan aikaan, ja juoksin pää kolmantena jalkana ruotsintunnille. Vaikka turhaan, ei me edes opiskeltu. Mietin varmaan puoli tuntia, että miten tylsää poikien elämä on. Oikeasti. Meidän piti pelata jotain, ja ne vaan pyöritti sitä noppaa pulpetilla muna huurussa. (ja minä pelasin! kännykällä ehehe lol.)
Uskonnossa me ei tehty mitään ihmeellistä.
Liikunnassa meillä oli sijaisena joku mies. Tai oli siellä nainenkin, mutta se ei osannut mitään ja se häipyikin siinä yhdessä vaiheessa. Se mies oli ihan okei, vaikka olikin finninaamainen runkkari - laittoi meidät tekemään jotain pakaralihaksen venytyksiä sen naaman eteen..
Kuitenkin, me pelattiin koripalloa. Se oli kivaa siihen asti kun piti alkaa pelaamaan. Inhoan kaikkia tuollaisia lajeja lyhyyteni takia, ja muutenkin. Ärsyttää kun minua, neiti huimat 150 ja ruumiiltaan mäkkiläskiä amerikkalaista muistuttavaa, pitää verrata joihinkin noihin huippu-urheilijoihin. En voi millään heittää yhtä korkealle tai pitkälle, en voi juosta yhtä lujaa, en olla yhtä taitava missään lajeissa. Lisäksi alkaa aina ahdistamaan, kun ne 20-30 senttiä pidemmät tulevat peleissä tönimään jne. Sitten joku hikinen varaliikunnanopettaja tulee inisemään, että minun pitäisi osallistua aktiivisemmin. Oli taas sellainen tilanne jossa teki mieli alkaa huutamaan ja paeta pukuhuoneeseen itkemään. Oikeasti. D:
Kahdella viimeisellä tunnilla (matikka ja fysiikka) keskityin vielä vähemmän kuin yleensä. Odotin viikonloppua, ja se tuntui lähestyvän paremmin odottamalla kuin keskittymällä.
Koulun jälkeen meettasin Juuson vielä nopeasti . c: hihi.
Viideltä mulla olin pitkästä aikaa kampaajalla, aivan uudessa paikassa vieläpä! Se kampaaja oli mahtava. Sellainen ulkomaalainen mies, joka oli hieman .. neitimäinen. Leikkasi tosi hyvin ja jutteli paljon. Taisin löytää uuden vakkarikampaamon. c:
lopputulos:
Voisin alkaa oikeasti treenaamaan neutraalien kuvien ottamista itsestäni. :’D Otin tasan kolme otosta, joista jokaisessa olin ihan ihme ilmeellä ..
(pahoittelut muuten edelleen kuvien laadusta jnejne etten voi peittää naamaani, sillä en edelleenkään uskalla tämän näytön kanssa tehdä kuville mitään, kun siis.. vanha putkinäyttö ei ole siihen paras mahdollinen. :c)
Olen kyllä taas miettinyt, että mikä teitä ihmisiä vaivaa. Tätikin mursi tänään kuulemma jalkansa, hän kyllä vain ilmeisesti kaatui lenkillä mutta joutui johonkin leikkaukseen sen takia. :s Pikaisia paranemisia ja kipujenlievityksiä hällekkin, vaikkei tätini (ainakin näin luulisin :’D) lue blogiani.
Pitäkää nyt pyhä Jumala itsenne kasassa,
◊Minty.
Juuso herätti minut aamulla noin 45 minuuttia aikaisemmin kuin yleensä herään mutta siihen aikaan, johon minun pitäisi herätä jotta ehdin ajoissa kouluun. Eli puoli kahdeksalta. Aamulla oli tylsää, mutta olin laiska enkä jaksanut meikata, joten otin kalmaisesta naamastani kuvan. Lol.
En ole varmaan vuoteen ollut koulun pihalla aamulla ennen kuin kellot soivat. Se oli oikeasti pelottavaa..
Kahdella ekalla tunnilla oli musiikkia. Opettaja oli nyt onneksi koulussa, mutta sekin vaan totesi ”väsyttää, ei jaksa tehdä mitään” , niin me vaan katsottiin pätkiä Blues Brotherssista ja kuunneltiin musiikkia. Toisella tunnilla me soitettiinkin jotain, mutta ei siitä oikein mitään tullut.
Uskonnon tunnilla huomasin miten yksin olisinkaan ilman Susannaa. Neiti ei nimittäin tänään raahautunut kouluun, ja olin yksin. Olo oli oikeasti aika orpo.
Ruokalassa tein jotain historiallista ! Söin koulun hernekeittoa (puoli lautaselliseta) ensimmäistä kertaa varmaan kuuteen vuoteen. Olkaa ylpeitä. (ps vittuku ei ollut kameraa, Juuso oli varsin hauska näky puoli naamaa niitten pannareitten hillossa… :’D mut joo, aws.)
Matikan tunnilla jatkui sama fiilis kuin uskonnossa, tylsää. Jäädytin ensin varmaan 20 minuuttia ikkunasta ulos, ja loppu ajan kiukuttelin opettajalle kuin joku 5-vuotias, etten jaksa laskea. Onneksi Oksanen on hyvä tyyppi, eikä pakota mihinkään. (eikä oikeastaan edes laske numeroa tollasesta)
Seuraavalla välkällä alkoi jostain syystä masentamaan ihan kamalasti. En tiedä miksi, ehkä minulla on jokin telepatiayhteys Mikaeliin ja mieleni osasi aavistaa, ettei kaikki ole ihan hyvin.. Mieli kyllä parani hetkellisesti, kun sain Rosannalta halin. c: (paitsi että aina kun halataan, se haluaa nostaa mut kun olen ”niiin pieni ja kevyt”, niin tuli kyljet kipeiksi..)
Fysiikan tunnilla Miksun siskolta tuli viesti, että herra on sairaalassa pienen mopoäksidentin jälkeen. Voi pyhän jumalan identiteettikriisi kun mulla ei ole saldoa, enkä voinut kysyä mitään tarkempaa tietoa. Pidätin pari tuntia itkua, ja teki tiukkaa etten alkanut itkemään tota Juusolle kun näin sen tuntien jälkeen käytävällä..
Kotona olin jonkin aikaa ihan paniikissa, mutta sitten joku Mikaelin kaveri (joka ei edes kertonut nimeään..) ilmoitti että Miksu on okei, mutta hiukan sekavassa tilassa niin ei soittanut itse. (pyhuin hällekkin kyllä nopeasti - oli kyllä sekava joo..) Aivotärähdys ja jalka pakettiin. Luojalle kiitos ettei käynyt pahemmin. ,_,
En ole tänään(kään) tehnyt mitään koneella istumista urheilullisempaa, mikäli randomien kuvien napsimista ei lasketa. Voisin joskus tehdäkkin jotain, jotta saisin kirjoitettavaa. D: Viimeistään rippileiriltä pitäisi tulla paljon juttua, ha.
Kyllä kaikki varmaan tietää sen sanonnan joka menee jotenkin ”lemmikki tulee omistajaansa” ? Olen kyllä tiennyt, että käytökseni vaikuttaa talouden eläimiin, mutta .. tänään tajusin, että omistan oikeasti keharin kissan.
Anyway, pitäkää itsestänne huolta !♥
◊Minty.
ps. Isi tuli äsken kotiin, ja ilmoitti ostaneensa auton kun ‘tuli semmonen fiilis’. Okei ?
Mun pitäisi oikeasti alkaa päivittelemään useammin, kun en enää muista eilisestä (enkä varsinkaan maanantaista) enää kamalasti mitään. (mitenniin minulla on huono muisti?)
Eilinen meni pitkälti kouluhommien parissa, aluksi 6 tuntia koulussa ja sitten loppupäivä läksyjä ja äidinkieleen ainetta. Sen nimeksi tuli Anteeksi, että hajotin sinut ja se rakentuu melko vahvasti sen ympärille, kun päässäni soi Aikakoneen ‘vuosisadan rakkaustarina’ (kyllä, lol). Eli se on melko klisee - iso koulu, kaksi heeboa eivät ole koskaan edes huomanneet toisiaan ja sitten tutustuvat, paljon fluffya ja fluff-humoria. Lopussa kuitenkin angst-deathia, ja molemmat päähenkilöt kuolevat. (joka oli loppujenlopuksi aika hankalaa, sillä kiinnyin toiseen niin kovasti. :c) Sivuja tuli kaikenkaikkiaan 19.
Tänään heräsin noin kuudelta äitini kovaäänisen herätyskellon ansiosta. En kuitenkaan jaksanut nousta ja nukahdin joskus seitsemän jälkeen uudestaan > varsinainen herääminen 08:15. En meikannut tai laittaittanut hiuksia tänään, mutta ihan sama. Olen päättänyt jättää laihduttamisenkin (!!!!), sillä se on voi voi jos en jollekulle kelpaa läskinä.
Ekalla tunnilla oli enkkua, me vaan tehtiin pari kuuntelutehtävää ja kuunneltiin opettajan raivoamista parille pojalle meidän luokalta, joiden mielestä tekstaavan esittäminen oli jotenkin helvetin hauskaa ?
Äikän kaksoistunneilla päätin taas leikkiä hirveää hikipinkoa ja viittasin kaikkeen minkä tiesin. (lue: kerrattiin vanhaa, joten tiesin lähes kaiken. Hah.)
Matikassakin päätin yrittää myös tosissani (olen nimittäin aloittanut siihen päästötodistukseen panostamisen!), mutta ei siitä oikeen mitään tullut. Tein kyllä ennätyksen Dad, catch! -pelissä, joten en sielläkään istunut turhaan kahta tuntia. :’D
Köksässä meillä oli aiheena Tanska - voileipiä ja makeita maustemuffineja, sekä kääretorttu pakastimeen valmiiksi jotain suunnittelukertaa varten. Kaduttaa kun en ottanut niistä muffineista kuvia, ne olivat i-ha-ni-a ! Näyttivät ihan joltain american cookieilta, mutta muffinsseina *u* Eivät ne olleet kummallisen näköisiä, mutta niin söpöjä. Voisin tehdä niitä joku päivä.
Koulun jälkeen koin maailman upeimman tunnetilan - aivan kuin olisin ollut ekstaasihuuruissa ilman ekstaasia, tai joku olisi ruiskuttanut serotoniinia puhtaana suoneen. Se oli upeaa. On se jännä, miten pienestä ihminen voi olla onnellinen.
Koulun jälkeen leikin jonkin aikaa kameralla, ja sitten olenkin vain istunut koneella. Viiden maissa menin faijan kanssa kauppaan, sillä se ei muuten osaa ostaa mitään mitä suostuisin syömään. Siellä oli sitten tietty noita meidän koulun seurapiiriprinssejä, ja sain lievän ahdistuskohtauksen. Vaikka ei mua edes kiinnosta, mitä ne sanoo. Kyllä mä voin ihan ylpeänä käydä faijan kanssa kaupassa. Isäntä on just asiallinen tyyppi.
(kuvien kohdistukset ja värit ovat luultavasti perseellään, mutta en voi niille tämän vanhan putkinäytön kanssa tehdä mitään. :c sorry)
↑ kuten näkyy, otin tänään vapauden leikkiä isin leluilla. :—D Isin kamera, isin huone. Tai oikeastaan se on faijan ja mun huone, siellä on talouden kaikki soittimet jne. Se kuitenkin viettää siellä enemmän aikaa kun minä, joten se on tavallaan isännän reviiriä.
Anyway, koitan tästäedes päivitellä useammin, jotta muistan mitä olen tehnyt. :’D
Pitäkää itsestänne huolta,
◊Minty.
Mitä jos tää on hirveä virhe ja rakastun helvetisti, aivan oikeasti.
Pelkään että saat minut tuntemaan, se ei sovi mun pirtaan.
Sanon jo nyt, että tämä merkintä tulee sisältämään melko paljon kuvia. Niitä tuli nimittäin perjantaina ja lauantaina otettua yhteensä 173 ja kuvathan kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
———-
Perjantai oli ihan kiva päivä, en vaan muista siitä taaskaan paljoaa. :’D Liikunnassa meillä oli lentopalloa. Näin Juusoa vaan viimeisellä välitunnilla, ja nopeasti koulun jälkeen.
Joskus viiden aikaan mutsi tuli töistä, ja heitti mut raisioon. Ukki oli siellä vastassa ja menin sen kyydissä loppumatkan isovanhemmilleni. Mulla oli siinä 5 tuntia aikaa ennen kuin Emmi tulisi, joten touhusin kaikkea turhaa. 63-vuotias isoäitini esimerkiksi on jo kauan halunnut facebookkiin käyttäjän, tein sen. Lisäksi suoritin rippikoulun lähimmäispalvelutehtävän tekemällä rouvalle jalkahoidon/-hieronnan/-ym.
Kävin kaupassa ostamassa pattereita kameraan ja suklaata itseeni. :’D Päätin viettää viikonlopun ilman kaloreiden laskemista, siitäkin on ihan kivaa saada välillä lomaa.
Napsin illan mittaa sitten jonkin verran kuvia tylsyyteeni.
Katsoin mummon kanssa telkkaria samalla kun odoteltiin pohjoisten porukoiden tulemista. Sieltä tuli joku balettiohjelma, jossa puhuttiin miten hankalaa balettia tanssivilla pojilla on. Mummi oli ihan täpinöissään, että minun pitäisi kuulemma balettia tanssiva mies hommata. :’D Semmoisessa olisi tuskimpa tarpeeksi miestä edes minulle. (Anteeksi jos tätä lukee joku balettia tanssiva herrashenkilö. Rispektit teille, mutta ei silti vaan sytyttäisi.. :’DD)
Emmi tuli pikkuveljensä Oton ja äitinsä kanssa joskus hieman vaille yksitoista, eli melkein tunnin myöhässä. Se oli kyllä ihan ymmärrettävää kun sää oli niin kamala. Me syötiin ja painuttiin yläkertaan. Jauhettiin puolen vuoden tapahtumat parissa parissa tunnissa.
Kumpikaan ei kuitenkaan saanut unta, niin alettiin sekoilemaan kaikkea ihan outoa. Löydettiin joku ihme hörhelönukke, josta tuli kyll paljon muistoja! Me leikittiin sillä aina kun oltiin pieniä. Muistan, miten se oli niiin hieno silloin.
(huomioikaa kuinka .. herttainen olen ilman meikkiä)
Ruvettiin joskus kolmen aikoihin nukkumaan, ja huomattiin jotainmille naurettiin varmaan tunti lisää. :’D Meillä oli tyynyliinoissa kuvat hässivistä enkeleistä. Siitä en kyllä saanut kovin selvää kuvaa.
En halunnut häiritä niiden kiivaita lemmenleikkejä, joten oli pakko etsiä toinen tyyny. Onneksi niitä oli siinä huoneessa jossa nukuttiin, olisin muuten valvonut koko yön. :’D
————-
Lauantaina herättiin joskus yhdentoista maissa. Syötiin aamupalaksi karjalanpiirakat (omomnmom mummin tekemät karjalanpiirakat ♥ ilman niitä ei pysty elämään) ja lähdettiin ulos. Ei tehty oikein mitään. Kunhan käpöteltiin ja juteltiin kaikesta.
omq siellä oli juhaninkuja.
Harhailtiin ulkona aika kauan. Kahdelta alettiin valmistautumaan sinne meidän uusimman serkun 3-vuotis syntymäpäiville, naamiaisiin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti olla bisnesmiehiä. Se ei kuitenkaan ollut tarpeeksi jännää, niin annettiin mielikuvituksen lentää ja leikittiin mafiapomoja.
Lopputulos oli aika onnistunut.
(Emmi on kyllä tuossa uskottavampi. XD)
Pikkuneiti päivänsankari alias pitkätossusta ei saanut yhtään kunnon kuvaa, kun se riehui ympäriinsä jatkuvasti. (vaikkei kyllä näytäkkään tuossa kuvassa kauhean innostuneelta, hah. Se vaan säikähti kameraa). Muutkaan vieraat eivät oikein tykänneet tulla kameran eteen. Siskolla ja sen tyttöystävällä oli kuitenkin kigutumit..
.. ja joku Siirin kaverin pikkusisko (…) oli pukeutunu nasuksi *——*♥
Iltapäivä meni tuolla ihan näppärästi. (Täti oli muuten tehnyt sinne ite älyttömän hyviä karkkeja, nomnom)
Illemmalla vaihdettiin nopeasti vaatteet ja mentiin vielä keskustaan. Siellä oli tietty Sale ja uusi Market Kyrö (:’DD) kiinni, joten jouduttiin kävelemään valintataloon asti. Sekosin siellä ihan lopullisesti. Tai sekosin ja sekosin, alkoi ‘lapsettamaan’ ihan hirveästi ja käyttäydyin kuin 5-vuotias. Nauroin, kikatin, hiplasin kaikkia tuotteita, selitin ihmisille randomeita ja halailin niitä sekä intin Emmin kanssa varmaan puoli tuntia mitä mehua me ostetaan. Valittiin loppujenlopuksi se millä oli hienoin purkki.
Kilometrin matka takaisin mummolaan kesti varmaan tunnin. Mun hyväntuulisuus jopa tarttui Emmiin, ja me riehuttiin pitkin jotain syrjätietä. Kuunneltiin musiikkia, laulettiin, kiljuttiin (pelättiin susia…) ja vaikka mitä. Muuten oli ihan kivaa, paitsi että mulla oli yhtä immeistä ikävä. :c
Illalla katsottiin putous ja mentiin saunaan. Sielläkin vaan jauhettiin paskaa. Sen jälkeen istuttiin jonkin aikaa koneella pelaamassa vinttikoirapeliä(♥) ja koitettiin parittaa Ottoa Juusolle. Kumpikaan ei kuitenkaan innostunut. Pyh, tylsät.
Mentiin nukkumaan jo joskus ennen kahtatoista. Ei saatu niitä Emmin väkisin haluamia sipsejäkään syötyä (söin tosin vaan alle kourallisen. lol. Mutta ne oli pahoja. :c). Juhani laittoi 6 viestiä yöllä, ja Emmi uhkasi tappaa sen jokaisen niiden jälkeen, kun tuohon mun viestiääneen herää väkisin.
Aamulla Siiri tuotiin mummille hoitoon, ja se herätti meidät jo ennen kymmentä. Tämä oli yksiä niistä harvoista hetkistä kun meinasi palaa hihat Emmin kanssa. Tai ei sinänsä, mutta en silti tajua sitä. Miksi pitää laittaa itseään mummolassa pari tuntia. Mun mielestä ainakin se on juuri se paikka, jossa saa olla juuri sen näköinen kun huvittaa. Ei siellä ole ketään katsomassa..
Pari tuntia menikin kätevästi sen kanssa aamupalaa syödessä ja muumeja leikkiessä. :’D Olin muumipappa. Syötiin myös Oton karkit, eikä se edes huomannut mitään. Tai ainakaan se ei sanonut että huomas.. Ne oli kyllä hyviä. c:
Tulin tätini kyydillä turkuun, josta mutsi haki mut kotiin. Kävin hetki sitten koiran kanssa ulkona, ja sit oonkin vaan istunut koneella. Ahdistaa olla täällä. Onneksi huomenna voi paeta pariksi tunniksi kouluun.
Pitäkää itsestänne huolta,
◊Minty.
kyl mä pärjään, kyl siihen tottuu
tuntuu vaan et elän yksin elämäni loppuun.
Eilen olin ihan sekavalla tuulella, enkä muista koulupäivästä kauheasti mitään. Kaksi viimeistä tuntia oli ainakin kotitaloutta, ja tehtiin lindströmin pihvejä. Koska niissä on lihaa (enkä jaksanut tehdä mitään kasvispihvejä, kun ei ollut nälkä) söin vaan perunamuussia, jonka btw minä tein. :—D oli aika paksua ja suolasta (..kun Sofia aina valittaa, etten pistä muusiin tarpeeksi suolaa, niin nytpäs pistin saatana), mutta kyllä se alas meni.
Koulun jälkeen mentiin Juuson kanssa kirjastoon tekemään läksyt, ja lukemaan jotain random lehtiä. Käytiin myös kaupassa ja heiluttiin ulkona, mutta tuppautui olemaan aika tylsää kun oli kylmä eikä voinut tehdä mitään. Seura oli silti mahtavaa. Kaduttaa kun en ottanut kameraa mukaan. Lopuksi käytiin jossain 10 minuutin rippikoulujutussa.
Olin koko päivän enemmän tai vähemmän huolissani siitä kaverista jonka kanssa riitelin edellisenä päivänä, kun sitä ei näkynyt. Olisi ollut kiva jutella.
Tänään heräsin noin puoli kahdeksan aikaan. Aluksi tul hyvä fiilis, kun kippurahäntä Juuso laittoi pari viestiä varmistaakseen, että olen hereillä. Välittäminen tuntuu aina hyvältä. Fyysinen huono olo ei edes haitannut (ei lähtenyt ääntä kunnolla jne), kunnes sain mieleni muussiksi. Se ystävä jonka kanssa tuli kränää, laittoi hiukan viestejä.. Joten, nyt selvennän tämän asian täällä. (sillä herralle itselleen puhuessa en saa asiaani sanottua loppuun, kun jo keskeytetään tai kyseenalaistetaan. Lukekoon täältä, mikäli kiinnostaa.)
”Ravasin vähän väliä koneella kuuntelemassa yhden kaverin valittamista ja nyt meillä on välit poikki. Kai. Ehkä. En tiedä, eikä oikeastaan pahemmin kiinnostakkaan. Jos joku ei mua jaksa (vaikka olen sanonut, että jokaisella menee joskus säätämiseeni hermot) niin se on sitten hänen oma ongelmansa.”’
Okei okei, toi oli ehkä hieman liian julmasti sanottu. Kyllä mua kiinnostaa, ja kyllä mä kuuntelen sua mielelläni. Kuuntelen kaikkien huolia mielelläni, mulle voi oikeasti puhua ja autan parhaani mukaan niin hyvin kun voin. Oikeasti. Ymmärrän että sulla on ollut hankalaa. Mutta turhasta mustasukkaisuudesta syyttäminen ja ongelmien asiallinen kertominen on kaksi aivan eri asiaa ja aloitit ton ruikuttamisen jo ennen kun pappasi täältä poistui. Ymmärrän että läheisen menettäminen on hankalaa, Iina ja varsinkin Reko olivat mulle molemmat tosi isoja menetyksiä, enkä vieläkään koe päässeeni heidän ylitseen. Et voi kuitenkaan pistää kaikkea käytöstäsi senkään nojaan.
Enkä ole vaihtanut sinua kehenkään, enkä tarkoituksella ollut vittumainen. Olet (olit?) mulle tärkein kaveri, ei mulla ole varmaan koskaan ollut elämässä ketään noin tasapainoista ja luotettavaa ihmistä. Mulla ei ole edelleenkään koulussa kamalasti kavereita, vapaa-ajasta puhumattakaan. Sä et ole yksi muiden joukossa, vaan jotain niin erilaista. En haluaisi luopua susta, enkä antaa pois. Se on kuitenkin aika hankalaa, jos olen mielestäsi vittumainen heti kun saan ystävän.
Olen tällä viikolla kyllä ollut hieman poissaoleva, sillä omakaan mielialani ei ole ollut kummoinen. Mäkin tarvitsen aikaa, mullakin on murheita. Ja muiden murheiden kuunteleminen kuluttaa hermoja, mutta kuuntelen kaikkia silti mielelläni. Sua ainakin. Olet tärkeä. Ei tämä silti toimi, jos mun käytöksessä on sun mielestä jokin ongelma jos en jonain päivänä puhukkaan sulle niin paljoaa.
En osaa selittää. Toivottavasti edes henkilö, jolle teksti on omistettu tajusi jotain. (mikäli ko henkilö siis enää edes lukee blogiani. Tuskimpa, mutta yrittänyttä ei laiteta, vai miten sitä kuuluu sanoa?)
Kuitenkin, koulussa meni ihan kivasti. Musiikinopettaja oli poissa jostain syystä, joten se sama hyypiö joka oli meillä tiistaina ruotsin sijaisena, opetti meille musiikkia = ei tehty mitään. Ei soittamisesta ilman Petriä tullut mitään, niin Mattias ja kumppanit veti kaksi tuntia pretty womania ym mielenkiintosta. :—D
Kun odotin toiselle musiikintunnille pääsemistä, joku minulle aivan vieras tyyppi (josta tiedän tasan sen verran, että se taitaa olla rinnakkaisluokkalaiseni) jutteli yhdelle musiikintyhmäläiselleni (..josta en myöskään tiedä paljoaa mitään. lol) ja oli silleen ”mikä täällä tuoksuu” haisteli hetken ilmaa, sitten käveli mun luo silleen ”tuoksut hyvältä”. Siitä tuli ihana olo, saan harvoin mitään kehuja, saatikka sitten tuollaisia. Vielä kun en edes käytä mitään hajusteita, dödökin on hajuton. Oikeasti, wau. c: ←tuo teksti lisätty muutama tunti julkaisemisen jälkeen, tuli mieleen kun juttelin kaverille tuoksuista. lol.
Uskonnossa se opettaja puhui taas omiaan 40 minuuttia, jonka jälkeen totesi ”okei, eiköhän sitten ruveta aloittelemaan”. Tarkistettiin läksyt ja päästiin pois.
Ruokailussa sain jonkun ihme paniikkikohtauksia, kun ympärille tuli paljon ihmisiä. Ei ole pitkään aikaan ahdistanut noin paljoaa. Lähdin vain pää kolmantena jalkana juoksemaan pois, ja loppujen lopuksi löysin itseni vessasta poraamasta. Eipä ollut yllätys.
Matikan opettaja oli ylpeä musta, kun olin kerrankin tehnyt läksyt. c: Ja ne oli oikeinkin. Juuso kyllä auttoi niissä jonkin verran, mutta silti. Tunnilla silti oikeastaan vaan vetäydyin omiin oloihini. Ahdisti, eikä oikein huvittanut puhua kellekkään, puhumattakaan minkään tekemisestä.
Fysiikan tunneille vein mukanani tuon mahtavan fiilikseni, joten istuin kaksi tuntia paikoillani. Tehtiin kyllä jotain kokeita ryhmissä, ja hiplin jotain magneetteja. Se oli ihan jännää, mutta mieliala oli melko matala.
Jälki-istuntoon ei meinattu saada valvojaa, eikä Susanna jaksanut odottaa joten neiti lähti kotiin. Loppujenlopuksi valvomaan saatiin meidän ruotsinopettaja, Harakka. Istumassa oli minun lisäksi 3 jotain ysiluokkalaista. Kaksi jätkistä kyllä heitettiin ulos, kun niillä oli jotain omaa hauskaa. :’D En tajua mitä pointtia on ensin istua puoli tuntia, sitten alkaa riehumaan ja joutuu maanantaina menemään uusiksi istumaan koko paskan. Vaikka se olisi kuinka mahtavaa ja hienoa, ja vaikka kuinka tulisi kova olo. Selittäkää joku mulle, mikä järki siinä on?
Lähtiessäni Harakka sitten hyökkäsi kimppuuni, ja selitti jotain ”meidän välisiä salaisuuksia”. Se oli oikeasti pelottavaa. Pelkään sitä naista.
Koulun jälkeen lähdin raisioon ostamaan rippileirille toppahousuja, vaikka olisi vaan tehnyt mieli jäädä kotiin makaamaan ja potemaan paskaa oloani. Mieli parani siellä kuitenkin hieman, kun sain parempaa ajateltavaa. Ostin pinkit toppahousut, joissa on perseessä ja polvissa mustat vahvistukset ym. Lisäksi ostin boy-cotin mustat perustalvikengät, hintaa oli jotain .. 50e ? Ne olivat kyllä -30% alennuksessa, ja conversen tummanruskeat mokkanahkatalvikengät (← mitenniin pitkä sana?), 110e. Ne oli pure love. Tuli vaan huono omatunto, kun Juuso oli ilmeisesti katsonut itselleen samanlaisia, ja nyt ostin ne .. :c
En saanut kengistä kunnon kuvia, mutta Inkeristä pari. :’D Se on aina heti tunkemassa nokkansa kaikkeen uuteen.
Huomenna näen serkkuni pitkästä aikaa !♥ Saan kahdeksi illaksi kunnon paskanjauhantaseuraa, ja keskiviikkona toisen serkun 3v synttäreille, naamiaisiin. :’d En muista olenko selittänyt niistä aikaisemmin täällä. Pukeudun bisnesmieheksi, laitan kuvan seuraavaan postaukseen.
Huolehtikaapa itsestänne,
◊Minty.
Eilen onnistuin nukkumaan pommiin, heräsin varttia yli kahdeksan. Menin kouluun ilman meikkiä ja hiukset päin asdfgh, joten myöhästyin vain puoli tuntia. (kyllä, olen aika hidas aamuisin :—D) Onneksi se maantiedonopettaja on ymmärtäväinen, ja suuttumisen sijaan nauroi.
Toisella tunnilla oli historiaa. Sitä samaa kuin ennenkin, opettaja valitti ensimmäisen 15 minuuttia ettei ehdistä millään käymään tänä vuonna kaikkia asioita kun pitäisi, ja loppu aika puskettiin täysillä eteen. :’D
Ruokana oli riisiä ja jotain kastiketta, mutta en viitsinyt syödä (perjantaina oli riisiä, joten kuitenkin sitä samaa..) joten kävin ostamassa pastilleja. Jäin tietenkin kiinni, ja sain jälki-istuntoa ihan itse herra rehtorilta.
Enkuntunti oli ihan jees, luettiin vaan jotain tehtäviä ääneen. Eli ei tehty oikein mitään. Ainakaan minä en tehnyt, lol.
Tässä välissä puhuin Juusolle ensimmäistä kertaa koulussa, ja voi jumalauta että meidän koulussa osataan nostaa jostain tällaisestakin pienimuotoinen katastrofi. Se oli kyllä odotettavissakin. Kiitos itseluottamukseni, olin tuon takia loppupäivän valmis vajoamaan maanrakoon ja jäämään sinne.
Bilsantunnilla mulla ei ollut kirjoja, joten istuin paikoillani kaksi tuntia putkeen.
Iltaa kohti olo hiukan parani, kun sain ajatukset muualle. Kavereiden ansiota sekin, miten ihmeessä pärjäisin ilman niitä ihmisiä. c:
Tänään nukuin myös aika myöhään, hieman vaille kahdeksaan. Juuso kuitenkin herätti spämmäämällä viestejä, kiitokset siitä. c:♥ Ehdin ensimmäiselle tunnille ajoissakin. Enkkua, kerrattiin vaan jotain futuureja.
Opon tunnilla meillä oli taas rehtori sijaisena, se piti pienimuotoisen saarnan elämän tärkeimmistä asioista (kouluhommat: number one. ja paskat) ja moraalista, tai jostain. Loppu tunnin naureskelin yksinäni viimevuonna tehdyille tehtäville.
Äidinkielessä jatkettiin niiden aineiden kirjoittamista. Kirjoitin pari riviä ja jätin sen siihen. Oli sillä hetkellä tärkeämpääkin ajateltavaa, enkä halua pilata kirjoitustani väkisin väännetyllä tekstillä.
Ruotsinopettaja oli onneksi jossain aivan muualla kuin koulussa, joten meillä oli sijainen. Se on ihan kiva, joku erityisluokkien yms opettaja. Ensimmäinen asia jonka se teki, oli koneelle ja ”MIKSEI TÄÄLLÄ TOIMI NETTI”. Oli meillä joku sanakoekkin, mutta ei sillä niin väliä kun en osannut mitään.
Ruokana oli ohrapuuroa, ja menin lähinnä vain hyvän seuran takia ruokalaan istumaan. :—D Kai se ihan syötävää oli, mutta ei jotenkin mun juttu.. Loppu ruokavälitunti harhailtiin Juuson kanssa ympäri koulua, ja taidettiin olla ulkonakin jossain vaiheessa.
Matikan tunnilla jankattiin edelleen niitä samoja asioita. Voisin joskus kuunnellakkin, jos ajattelin päästä matikasta läpi. (puhumattakaan siitä ensi vuoden valinnaiskurssista…). Kesken tunnin Susannalle kasvoi parta..
..ja se myös piirsi mut ja Juuson. :c En kuitenkaan viitsi laittaa sitä kuvaa tänne, sillä.. No joo.
Lisäksi sain tietää, että blogiani on linkitetty helvetin monelle meidän koulussa, tai ainakin joillekkin. Ei siinä kai mitään pahaa, jotenkin vaan outoa jos joku irl tuttu lukee tätä. :—D
Historian tunnilla katsottiin aika raaka dokumentti natsien keskitysleireistä. Se ei ollut erityisen herkkua katseltavaa, ja alkoi oksettamaan kun niitä ruumiita viskottiin ympäriinsä.
Kotiin päästyäni oli jotenkin helvetin voimaton olo, ja nukahdin melkein heti. Juuso herätti taas ja pyysi koneelle, mutta herra ei sitten itse ollut, (pyh :c) joten menin takaisin nukkumaan. Ravasin vähän väliä koneella kuuntelemassa yhden kaverin valittamista ja nyt meillä on välit poikki. Kai. Ehkä. En tiedä, eikä oikeastaan pahemmin kiinnostakkaan. Jos joku ei mua jaksa (vaikka olen sanonut, että jokaisella menee joskus säätämiseeni hermot) niin se on sitten hänen oma ongelmansa.
Vaikka tosin, arvostan niitä ihmisiä jotka minua jaksavat. Osaan nimittäin olla tosissani rasittava.. :’D
Huomenna on seitsemän tunnin koulupäivä.. Mikäli selviän siitä hengissä, pitäisi tulla kivaa sen jälkeen. Ja mikäli en ole kipeänä, sillä sekin on hyvin mahdollista.
Toivokaa parasta ja pitäkää itsestänne huolta,
◊Minty
ps. miksi huominen on vasta huomenna?.. :c
Aamulla heräsin hieman vaille kymmenen kirkon kellojen sointiin. ”Helvetti onko niiden pakko, ketä edes menee kirkkoon sunnuntaiaamuisin ….. eiku” . Eli tuli pieni kiire. Kiskoin eiliset vaatteet päälle ja vedin aamuspurtin Green dayn tahdissa kirkolle. Pappi ei onneksi huomannut myöhästymistäni, joten sain merkinnän. Hah.
Aamupäivän ja päivän lagasin koneella, oikein kukaan ei ollut hereillä joten oli tylsää. Iltapäivällä menin salille, jossa oli joku isompi salibandytapahtuma, joten pukuhuoneet olivat poissa käytöstä JA vaatteet olisi pitänyt vaihtaa salin puolella. Oh rly? Onneksi minulla oli hupparin alla toppi, ja farkkujen sijasta farkkulegginssit. Ne saivat kelvata.
Koko loppuillan oikeastaan olenkin istunut koneella, paitsi että yhdessä vaiheessa söin (salaattia ja raejuustoa, nom). Aika meni kivasti Juhanin ja Juuson kanssa pälättäessä.
Päätin, että aloitan postimerkkeilyn pienen tauon jälkeen. Monille tulee varmaan postimerkkeilystä mieleen muumien Hemuli istumassa mekossaan terassilla, siirtelemässä pinseteillä merkkejä varovasti kansiosta toiseen. Ihan sama mitä ajattelette, se on upeaa ajanvietettä.
Omistan melko vanhojakin merkkejä, jotka olen saanut isoisovanhemmiltani. Vanhin vuosilukumerkinnän omistama merkkini on 1941 luvulta, mutta osa on selvästikkin vanhempia. Ainoa unelmani postimerkkeilyn kannalta olisi saada kansiin Zeppelin “1830″, mutta tuskimpa saan rahojani riittämään sellaiseen koskaan.
Näiden rahallisesta arvosta en tiedä, mutta ovat ainakin minun henkilökohtaisia suosikkejani. Molemmat ovat vuodelta ‘43, kenttäpostimerkkejä. Upeita. Omistan myös liilan puolustusvoimien merkin, mutta se on niin hauras, etten uskalla ottaa sitä kansiosta pois..
Japanin olympialaisiin tavalla tai toisella liittyvä jalkapallomerkki vuodelta ‘64. Tämä oli jo 8 vuotta sitten rakkautta ensisilmäyksellä, lähinnä varmaan erikoisen muodon takia. Vuoden 1964 olympialaismerkit ovat muutenkin upeita, minulta löytyy niitä 3.
Disneymerkit 1970 ♥ Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, nuo ovat vain ihania. En kyllä sitten tiedä, arvoa saattaa laskea kun taitavat olla käyttämättömiä. Tai ainakaan niissä ei ole leiman jälkeä.
Rakastan niitä kyllä silti .. c:
——————
Asiasta kukkaruukkuun. Kävin hetki sitten katsomassa vanhempieni makuuhuoneessa myytinmurtajia (ne räjäytti betoniauton. Se oli upeeta.) ja pelästyin, kun katoin että siellä nurkassa seisoo joku.
.. mutta se olikin vaan joku tollanen pahviukkelimainos -härdelli. Mistäköhän noi on senkin pöllässyt, ja MIKSI? :’DD
Ihan sama, voisin mennä kohta nukkumaan.
◊Minty
Perjantai oli koulussa aika lailla päivä muiden joukossa, ei mitään erikoista. Liikunnassa meillä oli jotain lentopallojuttuja, muttei varsinaisesti pelattu. Onneksi. Onnistuin silti tappamaan toisen käteni. Ruokana oli riisiä ja kanakastiketta, en pahemmin jaksanut syödä kumpaakaan. (ainakaan sitä kastiketta, kun en syö lihaa lol)
Kuuden aikaan illalla lähdin vastahakoisesti seurakuntatalon pihalle hytisemään ja kyytiä odottamaan sinne leirikeskukseen. Luulin oikeasti että me mentäisiin bussilla, mutta ei. Se oli semmonen aika pieni taksi, johon kaikki ei edes mahtuneet kunnolla. Mietoisista tuli siihen myöhemmin vielä porukkaa, ja säikähdin vitusti kun Juuso huusi toiselta puolelta taksia jotain ”MINTTU, TUOLLA”. Olin ihan wtf mitä mitä mikä on missä. :c
Kumiruonassa (~se leirikeskus) mentiin ensiksi petaamaan pedit ja räjäyttämään laukut ympäri huonetta. Olin samassa huoneessa Milkan ja Anun kanssa (eipä tyttöjä meidän lisäksi olekkaan enemää kuin Jenny ja Sini. Loput poikia. :’D), eli en jäänyt yksin kuten oletin.
Yhteisessä ohjelmassa oli ekaksi tutustumisleikkejä ja kaikkea muuta turhaa, en oikeastaan muista kunnolla. Puhuin Juusolle ensimmäistä kertaa kunnolla, ja oli kivaa. Tulin kivasti kaikkien kanssa toimeen. Helpotus, oikeasti.
Otin eilen tasan yhden kuvan, ennen kuin mentiin asuntoloihin, mutta musta jotenkin tuntuu ettei Juuso innostuisi jos julkaisisin sen, joten jätän väliin. :—D
Illalla tekstailin ihmisille (mm Juuso. Taidan olla riippuvainen ?) ja puhuin muiden muijien kanssa paskaa. Oli rentouttavaa puhua tytöille kerrankin. Tuli pitkästä aikaa sellanen ”jee olen tyttö♥” -fiilis.
Aamulla Juuso päätti ihanana ihmisenä herättää mut tekstarilla joskus seitsemältä. Koitin kiskoa Anua ylös, mutta se ilmoitti nukkuvansa ainakin kahdeksaan. Kömmin siitä sitten vessaan pesemään kasvoja ja tuli pieni alemmuuskompleksi - Sini oli siihen mennessä jo kiinnittänyt pidennyksensä ja laittanut hiukset muutenkin, katsonut vaatteet ja viimeisteli meikkejä. Itse en jaksanut edes meikata, puin vain vaatteet ja harjasin hiukset. (en edes suoristanut tai tupeerannut niitä !) Näytin siis tältä:
Tuntui hyvältä (mutta vitutti samalla…) kun jotkut jaksoi koittaa valehdella ja sanoa, että näytän hyvältä ilman meikkiäkin.
Aamulla söin pari lusikallista puuroa ja pari palaa kurkkua, sekä ihmettelin kun muut söi ja miten paljon niihin mahtuu. Se oli jotenkin outoa, että mua vitusti laihemmat ihmiset söi ainakin triplasti enemmän.
Aamupalan jälkeen meillä oli diakonitunti, tai jokin sellanen. Se oli ihan mielenkiintoista, ja kivaakin kun istuin Juuson, Anun ja Milkan (ja parin muun, mutta en muista kenen :—D) kanssa ja juteltiin kaikesta jne. Juuson kanssa ainakin oli hauskaa. Tiesittekö, että kalmareillakin on rakkauskäskyjä ? Meillä oli yhdessä vaiheessa taukokin, ja kuvailin ihmisiä hiukan. (ja kyllä Juuso, mä varotin että aijon kuvata paljon. Ainakin sua.)
Milkalla oli väsy. c”:
Juuso on ihq :—D Sulan tolle viimeiselle kuvalle. se löysi myös parhaan kohdan raamatusta. Naurettiin tolle varmaan kymmenen minuuttia putkeen, tai no, mä ainakin nauran edelleen.
Olikohan se sitten ennen vai jälkeen ruokailua, kun käytiin rannallakin yhdessä vaiheessa Juuson kanssa. Ruuan jälkeen oli myös ulkoleikkejä yhdessä. Nekin oli itseasiassa ihan kivoja, taidan olla nykyään friikki tai jotain.
Taksissa matkalla mynämäkeen teki mieli mennä jonkun syliin ja nukahtaa siihen, mutta pysyin kuitenkin kotiin asti hereillä. :—-D
Pähkinänkuoressa näutin olostani ihan rikollisen paljon tuolla, en jaksa odottaa varsinaista leiriä. Jotenkin unohdin kaiken paskan elämästä, ja elin hetkessä. Ja se on multa oikeasti aika harvinaista.
Tällä hetkellä sisko on naisystävänsä ja koiransa kanna meillä. Voisin mennä niiden kanssa tuonne hetkeksi ennen kuin ne lähtee kotiin.
Pitäkää huolta itsestänne hupsut,
Minty kuittaa.
No one knows what it’s like to feel these feelings
Like I do and I blame you.
Tänään aamulla katsoin kelloa ‘hieman’ väärin, sillä luulin sen olevan vasta hieman yli seitsemän kun kuulin koulun kellojen soivan. Ja olin sillä hetkellä yövaatteet päällä ja hammasharja suussa. Kiskoin kaapista päälle ensimmäiset vaatteet jotka osuivat käteen, meikkasin matkalla ja ehdin kuin ehdinkin ensimmäiselle tunnille. Valinnaisen musiikin kaksoistunti, ei tehty oikeastaan mitään.
Seuraavalla tunnilla meillä oli uskontoa, ensimmäinen uskonnontunti koko lukuvuoden aikana. Se opettaja, jonka nimeä en muuten muista, opetti meitä ensimmäistä kertaa ja se oli oikeasti hullu. Se selitti koko 45 minuutin ajan jostain suomalaisesta saunaperinteestä, ja että siihen kuuluu koskenkorva ja hk’n sininen. :’D
Uskonnon jälkeen oli ruokailu, ja ruokana oli pinaattilettuja. Onneksi oli myös porkkanaraastetta, söin sitä ja puolikkaan näkkileivän.
Matikan tunnilla tutkin tukioppilashakemusta, mutta tein tällä kertaa tehtäviäkin ! Ne oli loppujenlopuksi aika helppoja kun jaksoi edes hiukan yrittää.
ps senkin höpsö, laitoin sutkin sitten vihkooni. c’:
Fysiikan kaksoistunnilla keskityin olemaan nukahtamatta, vaikka failasin senkin kyllä aika pahasti. Niin siinä käy, kun en juo kahvia aamulla. Onneksi käsi petti tai jotain, kun löin pääni pulpettiin ja heräsin. :—D Toivottavasti en nukkunut kauaa. Ainakaan ketään ei huomannut mitään.
Koulun jälkeen kävin ostamassa light cokista, kuten joka päivänä tällä viikolla olen tehnyt. Kotona join kyllä kahviakin, muuten olisin nukahtanut. Olen syönyt tänään niin vähän enkä halunnut tyriä sitä, joten päätin tylsyyteeni thinspata itseäni.
Hetki sitten kävin ostamassa vapaa valinnasta legginssit, jotten jäädy huomisella rippikouluretkellä. Siis mikäli siellä ulkoillaan. Faija oli maksumiehenä.♥ Se tietenkin halusi ostaa mulle jotain hyvää sinne. Helvetti. Pidän kyllä jonkun karkinjakotilaisuuden, en tahdo tuhota unelmiani parin rasvasokerimakeutusaineväriaine -klöntin takia. Hyi.
(Unohdin tietenkin ostaa kameraan patterit -.-)
Todellakin muuten, menen huomenna jollekkin ripariretkellä. Siellä ollaan yksi yö, ja olen pakannut kaksi laukullista tavaraa.. :—D Mutta toisessa on lakanat (pinkit prinsessalakanat ;—;♥) ja pyyhe, toiseen tulee vaatteita. Eikö ole siis ihan loogista, että tulee kaksi laukkua?
Minnekköhän saan varsinaisen rippileirin kamani mahtumaan, kun en omista mitään suurta laukkua. D: Apua.
Postailen lauantaina tai sunnuntaina miten meni retkeily. Pitäkää te siihen asti itsenne ehjinä,
·Minty.